sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Yhteisö ei suojele, vaikka pitäisi

8- vuotiaan murha

Järkyttävä uutinen. Toivon syvästi, että uutinen aiheuttaa toimenpiteitä, jotta vastaavaa ei enää tapahdu.
Viranomaiset ovat olleet häkeltyneitä, kuten me kaikki.
Kun tarkoitetaan hyvää, niin saatiinkin tragedia.

Olen joskus mietinyt omallakin työuralla, että voidaanko lapsen tai nuorten hyvinvoinnin vahvistamista/tukemista hajoittaa monille tahoille? Näin silloin, kun olen istunut palaverissa, jossa kymmenen aikuista eri toimintamuodoista miettii, mikä lapselle on hyväksi. Ei voida. Jonkun pitää olla päävastuussa ja nahdä kokonaisuus. Pienen tytön kohtalo muotoutui hajautettun toimintaketjun poluilla.
Toimivan (suuren) yhteisön ominaispiirre on jakautuminen pienempiin soluihin, joissa on sovittu vastuu ja johtaminen.
Lisäksi lastensuojelu on vähän kuin vanhustenhoitoa. Kaikki haluavat näille vähävoimaisille parempaa huolenpitoa. Päättäjät ovat itse kuitenkin parhaassa työiässä, eivätkä halua että heidän lompakoilleen mennään. Hyvä lastensuojelu vaatii toimivan organisaation lisäksi resursseja, että voidaan oikeasti tehdä jotain.

Perheet, kodit voivat olla varsinkin kaupungeissa  liian eristäytyneitä. Jokainen perhe toimii omalla tavallaan ja puuttumisen kynnys on meillä korkea. Hyvää yhteisöllisyyttä on sekin, että yksityisyyden turvin ei voi tehdä väärin. Vanhemmuus ei ole sillä lailla pyhää, että voidaan sietää huonoa tai lapselle vaarallista kohtelua.

Ei kommentteja: