perjantai 17. tammikuuta 2014

Uutta opitaan yhdessä

Yle uutisoi jo vähän vanhaa, mutta varmasti ajankohtaista tietoa:

Suomalaisopettajat skeptisiä tietoteknologian käyttäjiä

No skeptinen on hyvä ollakin jos kyse olisi vain teknologiasta.
Enpä haluaisi että tästä blogista tulee tvt-painotteinen, vaikka tvt-pedagogian kanssa nyt puuhaankin. Mutta senkin uhalla:
TVT eli tieto- viestintäteknologia (lyhemmin digiopetus, joka ei minusta ole oikein korvaan sointuva nimike) on vain niin toimiva esimerkki opetuksen  kehittämisen sudenkuopista.

Ensinnäkin teknologiainnostunut pioneeriporukka toi vermeitä innoissaan kouluun jo viime vuosituhannella kun digitekniikka ei antanut juuri lisäarvoa, mutta lisäpuuhaa kumminkin. Siitä jäi pysyvä leima.

Toisekseen muutosvauhti on nyt opetuksen alalla niin kova, että perinteeseen nojaava koululaitos painaa mielellään paniikkinappulaa. Esimerkkinä se, että jotkut opettajatkin väittivät vakavissaan että heikentyneet PISA12 tulokset johtuvat siitä että oppilailla on älykännykät.
(mutta nehän ovat repuissa- niiden pitäisi olla esillä ja opetuksen osa.)

Kolmanneksi lähestyn koulun toimintakulttuurin kehittämisen yhteisöllistä ongelmaa tai oikeastaan toisinkin päin. Suomessa opettajalla on autonominen asema eli opettaja päättää työtavoista, osin työajasta ja paljosta muustakin itsenäisesti. Tämä saavutettu etu tekee osaltaan opettajan työstä meillä niin halutun. On vain harvoja työpaikkoja jäljellä, jossa esimies "häiritsee" yhtä vähän. Opettajiksi hakeutuvat ilmeisesti itsenäisyyttä arvostavat, vahvat persoonat. Ja, kyllä myönnän, olen ulosmitannut itsekin vapauteni pedagogiassa aika täysimääräisesti, kiitos fiksun rehtorin tuen. Autonomiasta saattaa seurata, että ulkoapäin tuleva muutospaine torjutaan. Ei sovi minulle, en ehdi, tuo käy muiden aineeseen, ja niin edelleen, listahan on tuttu? Jos tarvitaan koko koulun toimintakulttuurin muutos, kuten nyt tvt:n kohdalla, pitää jarruttavat voimat saada yhteisöstä pois. Ei tarvita kovinkaan monta vastustajaa kaatamaan tavoitteiden toteutumista.

Luulenpa että paljon auttaisi kun alettaisiin puhua uusista opetusjärjestelyistä, tietotekniikan käytön lisäämisen sijaan. Eihän olekaan mitään järkeä käyttää jotain tekniikkaa, jos ei siihen ole pedagogisia syitä. Uutisen lopussa on oikein hyvä lista tavoitteista, jota koulussa olisi hyödyllistä pohtia koko yhteisön kanssa:

Digitaalisen oppimisen pedagogiikan tavoitteita:
  • opetuksen ongelmakeskeisyys, oppilaslähtöisyys ja ilmiökeskeisyys
  • erilaisten oppijoiden ja oppimistapojen huomioiminen
  • koulun ulkopuolella hankittujen tiatojen hyödyntäminen
  • TVT:n integroiminen osaksi opetuskäytänteitä
  • digitaalisten oppisisäsltöjen laadun kehittäminen
  • opettajien perehdyttäminen, tuki ja koulutus
  • oppimisympäristöjen laajeneminen luokkahuoneen ulkopuolelle
  • tulevaisuuden taitojen edistäminen  jatko-opintojen ja työelämän tarpeet huomioiden
  • yhteinäiset oppimistavoitteet
  • koulujen toimintakulttuurin muutos
  • opettajankoulutuksen kehittäminen vastaamaan tietoyhteiskunnan tarpeita
Kun nuo tavoitteet käydään kouluyhteisöissä prosessina läpi ja päätetään mitä tehdään, niin ollaan yhdessä jo uuden oppimisen polulla.

Ei kommentteja: