lauantai 8. maaliskuuta 2014

Operanking - kiusallinen mahdollisuus

LISTA.
Kaikki siitä ovat kuulleet, muuta siitä ei puhuta ainakaan opehuoneessa, vai?
Oppilailla on kautta aikojan ollut omana hiljaisena tietonaan oman koulunsa opettajien rankinglista.
Tämä lista on sellainen, että sen kärjessä ovat  oppilaiden mielestä kivat opettajat ja häntäpäässä kauniisti sanottuna tylsät.

Tällainen  lista on melko hitaasti muuttuva. Jos opettaja joutuu  listan häntäpäähän, on sieltä hyvin vaikea nousta. Oppilaat kertovat uusille oppilaille opettajien statukset ja pitävät yllä opettajien statuksia omalla toiminnallaan. Listaus jatkaa elämäänsä melko muuttumattomana vaikka oppilaat vaihtuvat. Kulttuuri jatkuu.

Entä sitten? Opettaja-oppilassuhteella on merkitystä oppimistuloksiin. Suomessa ei asiaa ole liiemmin tutkittu, mutta jo vuosia sitten professori Pertti V.J. Yliluoma osoittí, että hyvä suhde opettajaan vaikuttaa oppilaan arvosanoihin, merkittävästikin. Samoin voisi ajatella olevan opettajan ja opetettavan ryhmän kokonaisuuden suhteen. Mikäli oppilasryhmä virittyy negatiivisesti jonkin opettajan tunneille, on vaikea saada aikaan innostunutta ja oppimista edistävää ilmapiiriä. Varmaan opettajan omakin motivaatio on koetuksella, mikäli ryhmä viestii välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä.

Olen seuranut ilmiötä vuosikausien ajan haastattelemalla oppilaitani, jotka siirtyvät yläkouluun aineopettajien huomaan. Tavallisesti oppilailla on jo valmiiksi "tietoa" siitä kenen tunnit ovat kivoja ja kenen tylsiä. Kun tavatessa kyselen kuulumisia ja koulun sujumista, kuulen usein että jossain aineessa ei jaksa tehdä töitä, kun opettaja on niin tylsä. Olen aina haastanut tätä tapaa ajatella, sillä eihän siinä ole mitään järkeä, että hankkii huonoja arvosanoja vain siksi että ei pidä opettajasta. Näin kuitenkin monet toimivat.

Meillä luokanopettajilla on tässä tavallaan etulyöntiasema. Kun oppilasryhmälle on aikaa, voi rakentaa oppilaisiin luottamussuhdetta, joka antaa "kivan", oman open aseman. Aineopettajille tämä ilmiö on melkein vielä tärkeämpi hallita, mutta työkaluja on niukasti. Haasteellinen tilanne. Oppilaiden motivaatio ja koko opetusryhmän suuntautuminen rakentuu paljolti ilmiölle, jota ei yleensä opettajayhteisössä käsitellä.  Koulun suosikkiopettajat paistattelevat oppilaiden arvostuksen ja  suoranaisen ihailun kohteena, kun huonoimmassa asemassa olevat saattavat pahimmassa tapauksessa saada päälleen oppilaiden enemmän tai vähemmän piilotettua pilkkaa.

Voisiko tämä ilmiö olla mahdollisuus? Olisiko hyödyllistä, jos oppilaiden hiljainen "tieto" opettajien laadusta olisi opettajayhteisön avoimessa käsittelyssä? Jospa selvitettäisiin mitä asioita oppilaat arvostavat. Onko muilla opittavaa niistä opettajista, joihin oppilaat luottavat? Miten koko opettajayhteisö voi muuttaa ja hämmentää operankingia?  On esimerkiksi aika selvää, että listan pohjalle pudonneet opettajat voisivat hyötyä kärkisijoja pitävien opettajien avoimesta tuesta.

Joku voi väittää että ei minun koulussani ole tämmöistä ilmiötä. Jossain muodossa se kuitenkin on aina olemassa. Enkä vielä ottanut puheeksi sitä listaa, jota oppilaiden vanhemmat ylläpitävät...

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tuttu ilmiö omilta kouluajoilta. Nyt kun mietin, niin "pahnanpohjimmaiseksi" leimatut opettajat olivat useimmiten maineensa veroisia. Ja oliko maineen säilyminen epäoikeutettua? Eivät nämä opettajat ainakaan opetuksensa kehittämisessä ja itsensä reflektoinnissa kunnostautuneet. Ongelmia oli, ja samalla tyylillä vedettiin silti seuraavatkin 10 vuotta.

Rauno kirjoitti...

Niin. Vaikka opettaminen onkin edelleen vahvasti kutsumukellinen ammatti Suomessa, ei se tarkoita että kaikki ovat synnynnäisesti hyviä tai valmiita opettajia. Avoin palaute oppilailta olisi hyvä kehittämisen pohja. Olen itse pyytänyt oppilailta mm. todistuksia omasta opettamisesta, aika jännää.