Uuden opetussuunnitelman keskustelunaiheita alkaa nousemaan.
Viikonloppuna kokoontui Yleisradion tiloihin 2. Kansallinen liikuntafoorumi
Valtakunnan päälehti sai aiheen kirjoittaa asiasta aukeaman verran otsikolla " Paluuta vanhaan ei enää ole"
Mainiota. Urallani olen opettanut liikuntaa paljon. Useina vuosina kolmasosa tunneistani on ollut liikuntaa. Tuhansia oppilaita on ollut liikuntatunneillani. Itse inhosin koulussa "liikuntaa" joka usein edusti jotain muuta kuin liikkumista. Peleissä sain olla se pakki, jonka tehtävä on seistä paikoillaan ja lajiopetuksessa jonotettiin sen yhden rekkitangon takana, kunnes oli mahdollisuus nolata itsensä. No, koriksessa sentään pääsin lukiossa koulun joukkueeseen.
Minusta on kuitenkin ollut hyvä, että mielikuvani koululiikunnasta olivat osin negatiivisia. Yritin sitten vältellä niitä keljuja tunteja omassa opetuksessani, sekä jo valmiiksi taitavien suosimista.
Liikunnan arviointi oli mielestäni kaikkien suurin paradoksi: Miten huono liikunnan numero kannustaa liikunnan harrastukseen? Liikunnassa on myös suuri lähtötasoero, joka ei riipu aina oppilaasta. Jos kotona hankitaan hyvät liikuntavälineet, niin onhan koulussakin niillä motivoivaa liikkua.
Uutinen oli minulle maittavaa luettavaa. Kun joskus 90-luvun laman tuoksinassa liikuntaryhmät suurenivat oleellisesti, jouduin tekemään valintoja. Oli keksittävä liikuntaa, jossa kaikki voivat liikkua. 25-30 pojan ryhmissä ei oikein ollut järkevää ohjata vaikka yleisurheilussa telineistä lähtöä, kun käytössä olivat ne kahdet telineet.
Mentiin usein metsään. Leikittiin poliisia ja rosvoa, suosittua vankikarkurit etsimisleikkiä ja kiipeiltiin jopa puissa. Sisällä hyvä peli oli vaikka istumajalkapallo tai laitoin koulupainiturnauksen pystyyn.
Hesarin artikkelissa puhuttiin osallistavasta, hyvinvointia ja positiivista yhteishenkeä lisäävästä liikunnasta. Kyllä, liikunta on parhaimmillaan aivan loistava kasvattajan väline. Sen avulla voi tukea sekä terveen minäkuvan kehitystä, että positiivisen yhteisöllisyyden rakentamista ryhmiin. Tutkimustulokset nuorten liikunnasta ovat huolestuttavaa luettavaa. Eriarvoistuminen vain lisääntyy. Toiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa, kun vanhemmat sitä tukevat. (Oma asia on sekin että toivottavasti ei kilpailua korostaen) Suuri osa ei liiku aktiivisesti juuri lainkaan. Kovin paljon koulussakin päivän aikana istutaan.
Olisi tosi hienoa, jos kaavailtuun liikunnan opetuksen painopisteiden muutokseen päästään. Innostetaan kaikkia liikkumaan, kannustamaan ja iloitsemaan yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti