Tämän blogin aihealueeseen sopiva juttu löytyi Pomon 7 Sääntöä -artikkeli Ura ja työ osastolta. Työelämässä on samanlaiset ihmisiä koskevat ilmiöt voimassa kuin koulussakin, havaitsin. No eihän se ole ihme, samoja ihmisiä ollaan. Olen joskus hiukan valitellut sitä, että koulujen yhteisöllisyyden kehittymisen hidasteena saattaa olla se, että opettajien kokous on kuin johtajien kokous. Vaikka päätetään yhdessä jotain, varataan kuitenkin itselle oikeus omaan tulkintaan tai toimintatapaan. No, opettaja on johtaja ryhmässään, mutta ei työyhteisössään. Monet artikkelin ohjeet sopivat kuin nenä päähän opettajillekin, silloin kun he ovat ryhmänsä kanssa. Ammatillinen rooli työyhteisön jäsenenä on aivan toisenlainen, enkä nyt puutu siihen.
Kokeillaan siis.Yritysjohtaja Mårten Mickos kuvaili artikkelissaan nykyisen digiajan pomon sääntöjä ja vertasi työyhteisöjä kalaparveen, joka selviytyy parhaiten kun tärkeä tieto saavuttaan kaikki ja korjausliikkeet ovat yhteisiä. Tuli ihan väistämättä mieleen uusimman kirjamme kansi, jossa hiukan toista kautta lähestyttiin samaa asiaa, itseohjautuvaan oppimiseen kasvamista.
Ne säännöt.
1. Opi johtamaan itseäsi
Mickoksen mukava määritelmä on, että johtaminen on sitä että ottaa ryhmässä omaa osuuttaan enemmän vastuuta. Koulussa ajattelemme, että oppilas olisi vaikka valmis auttamaan. Siinähän oppii parhaiten itsekin.
2. Kohtele kaikkia tasavertaisesti
Tämä johtaa koulussa ajatukset oppilaiden osallistamiseen ja sitä kautta sitouttamiseen koulun toimintaa myönteisellä tavalla. Opettajan eli johtajan esimerkki on tärkeä. Tärkeä havainto on tässä, että tasavertaisuus ei tarkoita, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Sehän olisi tasapäistämistä, muistuttaa Mickos.
Kalaparvivertaus kuvaa mielestäni hyvin oppivan organisaation toimintaa, johon kouluryhmien kanssa tulisi pyrkiä: "Johtamisen pitää perustua siihen, että olemme kalaparvi. Joitain kaloja pannaan eteen, joitain taakse, joitain sivulle. Jokainen ymmärtää, mikä on organisaation tarkoitus, ja tietää, mihin suuntaan pitää uida." Luokassakin jokaisella on tehtävä myös ryhmänsä jäsenenä. Vastuuta kannetaan tasavertaisesti, mutta ehkä erilaisten roolien kautta. Opettaja opettaa ja ohjaa ryhmää, ei niinkään yksilöitä.
3. Kun luottaa se alkaa tuottaa
Olen aina testannut omaa onnistumista samalla testillä kuin Mickos kuvaa hyvän johtajan onnistumista. Kun johtaja poistuu, organisaatio jatkaa työtää. Minusta on ollut hyvä merkki se, että luokka jatkaa työskentelyä vaikka olen poistunut luokasta. Oppilaathan eivät ole koulussa opettajaa varten, vaan itseään, omaa kasvuaan varten. Luottaminen on mielestäni tärkeimpiä palkitsemis- ja motivointikeinoja oppilaiden kanssa. Hyvin harvoin saa pettyä, jos luottamusta laitetaan peliin. Ja silloinkin voi yrittää uudestaan.
4. Aseta yhteinen tavoite
Oppilaat eivät useinkaan ole tietoisia edes omasta tavoitteestaan saati yhteisestä koulussa. Tavoitetta tarvitaan, jotta voi onnistua. Ihminen motivoituu, kun onnistuu tavoitteissaan ja saa hyväksyntää, vaikkapa kotona kehutaan oppilasta hyvästä esitelmästä.
Tässä kohdin mietin poikien heikompaa menestystä koulussa. Jos koulussa syntyy itselle epäedulliselta tuntuva kilpailuasetelma, on helpompi luopua ja asettaa muita tavoitteita- tai pahimmillaan ei juuri mitään tavoitteita. Varsinkin pojat tuntuvat altistuvan koulussa tälle virhepäätelmälle.
5. Palkitse ja anna palautetta
Tässä järjestyksessä onkin parasta toimia. Opettajan jouduin usein miettimään, miten paljon kielteistä palautetta voi samalla oppilaalle antaa, saman päivänä. Varmaan on niin että negatiivisen palautteen antoa pitää pehmentää muutamalla kehulla, varsinkin koulussa. Palkitseminen motivoi hurjasti, etenkin jos opettajan ja oppilaan välillä on luottamussuhde. (vrt. Kiintymysuhdeteoria)
6. Huonot uutiset ovat hyviä uutisia
Tällä Mickos tarkoittaa, että johtajan pitää kestää myös kritiikkiä. Opettajana ei voi olla luokassa keräämässä kehuja tai aina ei voi olla oikeassa (vaikka on opettaja..) Oppilaiden ja vanhempien arviointi on opettajan työssä väistämätöntä. Itselläni sen kanssa on ollut opettelemista. Opettajan työ on julkista työtä, jossa oppilaamme ovat muiden lapsia, heille tärkeimpiä olentoja. Palautteen kohtaaminen avoimesti on paras tapa toimia.
7. Kaikki riippuu viestinnästä
Tämä sääntö ei niinkaan koske koululuokkaa tai ryhmää. Tässä Mickos tarkoittaa digiajan globaalien organisaatioiden ongelmaa, jossa ei olla läsnä. Silloin korvaava viestintä pitää saada toimimaan. Opettaja on onneksi läsnä luokassaan. Voidaan kumminkin miettiä tässä kohdin sitä, miten monta johtajaa käy luokassa viikon aikana, lyhyissä pätkissä.
Olemme joskus kotona miettineet, millaisessa tilassa olisi aikuisten työyhteisö, jos viikon ja päiviänkin aikana paikalla kävisi useita johtajia, joilla kaikilla on erilaiset työtavat ja ehkäpä tavoitteetkin... Viestintä olisi niin sekavaa, että organisaatio varmaan hajoaisi tuottamattomaan tilaan. Oppilaamme ovat hurjan joustavia. Mutta onko pakko olla noin?
Mutta siis kyllä. Aika monet ohjeet sopivat sopivasti tulkittuina opettajalle kun hän on luokkansa ohjaajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti