Blogihistoriaa

Vuoden alku, vaikka onkin ihmisten oma keksintö, on hyvää aikaa inventoida. Huomasin että olen ylläpitänyt tätä blogia kahdeksan vuotta. Ja juuri aloitin...

Hämmästyttää edelleen, kuinka nopeasti asiat muuttuvat digimaailmassa historiallisiksi. Tuossa kahdeksassa vuodessa on keksitty esimerkiksi some. Vuonna 2008 bogi oli vielä ilmestys, nyt ehkä jo muinaisjäänne? Mutta tykkään blogimuodosta edelleen, kun siinä saa kirjoittaa aiheestaan ihan kuinkas tykkää. Ei siis kovin sosiaalinen somealusta...

Kahdeksan vuoden aikana olen julkaissut 238 tekstiä. Olen kirjoittanut kun on ollut edes hieman asiaa, muutaman kerran kuussa. Aiheet ovat varmasti paljon päällekkäisiä, mutta muuntuvia. Tässäkin ajassa on ollut mahdollista saada uutta tietoa ja kokemusta, ehkä ihan vähän viisastuakin. Oma pedagoginen näkemykseni ei ole paljoakaan siirtynyt keskipisteestään joka sisältää oppilaan toimintaa ryhmässään, opettajien yhteistyötä ja yhdessä oppimisen tavoiteen.

Kaikkien aikojen suosituimmat tekstit ovat:

Luokka ei ole ryhmä 1.8.2015
Olen tästä oikein hyvilläni, sillä se keskittyy yhteisöllisen  pedagogian keskeiseen käsitteeseen ja esteeseen. Luokka ei ole tavoitetietoinen ryhmä ilman johtajuutta ja itseohjautuvaan toimintaan pyrkivän prosessin ohjausta. Opettaja voi toimia tässä valmentajana, mutta tulokset eivät näy heti.
Tämän tiimoilta olen ollut jo ainakin kolmessa kirjassa mukana.

Professori heittää legendaa 16.8.2015 Viime vuoden elokuu sattui olemaan selvästi kiinnostavien aiheiden aitta.  Tunsin tarvetta kirjoittaa digioppimiseen liittyvistä legendoista, joiden en soisi vaikuttavan opettajien uuden oppimisen pedagogian kehittelyyn.

Uuden oppimisen portaat 29.6.2013  Termi Uusi oppiminen alkoi putkahdella ennustellen uuden opsinkin näkökulmaa. Käytän ihan mielelläni tuota termiä. Se kuvaa hyvin sitä tilannetta mikä alkaa olla käsillä koulutusjärjestelmässämme. Opettajan ja oppilaan roolit ja sen mukana oppimisjärjestelyt uusine välineineen muuttuvat todella paljon, jos ruvetaan hommiin. Oppijat eivät halua enää olla kohde vaan oman oppimisensa omistajia. Digiaika on murtanut koulun tietomonopolin ja mahdollistaa oppimisen kaikkialla ja oppijan valitsemalla tavalla. Kyllä kirjapainotaitokin muutti koulua, ja  nyt on sentään paljon suurempi muutos informaationjaossa.

Yhteisöllinen pedagogia vs. Hiljaisuuden pedagogia 20.6.2012 Tämä kyllä nyt toisaalta jo kaduttaa kun aika keinotekoisesti laitoin vastakkain kaksi enempi fiktiivista pedagogista näkemystä. Moni opettaja käyttää elementtejä molemmista tavoista toimiessaan.  Mutta totta toinen  puoli ja onhan tästä tutkimuksellista näyttöä, että opettajat oman opetustyylinsä mukaan jakautuvat suunnilleen näin. Itse pidän  Auli Toomin opettajien pedgogisen lähestymistavan toimivasta luokittelusta. Liittyy varsin läheisesti siihen onko luokassa hiljaista ja opettaja puhuu vai ovatko oppilaat toimijoita. Tätä näkymää kannattaaa kyllä pitää esillä kun pohditaan uuden Opsin toteuttamista ja sitä miten tutkimusten toistuvasti havainnoima koululaisten heikko motivaatio herätetään,

Kymmenen porukkaan löytyi vielä pari vuoden 2011 kirjoitusta, mutta vanhemmat lienevät jääneet sen ajan unholaan jolloin meillä ei ollut koko kansan somea. En usko että ne kaikki ovat huonompia kuin uudemmat, heh!  Opetus- ja kasvatustyössä on nimittäin paljon aiheita, jotka eivät vanhene. Tämä johtuu myös siitä, että osaaminen ei oikein keräänny opettajasukupolvien mukana, Muutosta on ehkä tähän luvassa. Se olkoon nyt eräs uuden vuoden toive.