sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Jos ei väkisin, niin pienellä pakolla

Muutama päivä sitten luin Hesarin Vieraskynästä mietittyvän kirjoituksen: Kouluja ei pidä digitalisoida väkisin (HS 7.9.2016) Kirjoittajat Antti Saari ja Janne Säntti ovat yliopistomiehiä. Varmaan tarkoitus oli aiheuttaa keskustelua  kärjistäen asioita. Oman lukukokemuksen perusteella kirjoitus liittyi rintamaan, jossa vastustetaan tieto- ja viestintätekniikan tuloa opetukseen, tällä kertaa jotenkin sillä perusteella, että koulun "ulkopuolelta" ei voida opettajien hallitsemaa opetusta muuttaa. Olen eri mieltä. Enkä näe että mitään rintamajakoa tarvitaan, kun haetaan koulutuksemme päivityksen suuntaa. Joka tapauksessa maailma on tullut kouluihin jo kauan sitten ja muuttua pitää, viisaasti tietenkin.

Jos en tällä kertaa puutu siihen, että digitalisaatio ei ole pedagogisesti kovinkaan järkevä termi silloin kun puhutaan opetuksesta. Digitalisaatio tuo opetuksen ulottuville uusia työkaluja, joita opettajien tulisi käyttää pedagogisesti mielekkäillä tavoilla. Välineiden käyttö on tärkeää myös siksi, että niitä pitää osata käyttää jatko-opinnoissa ja työelämässä. Ne voivat myös auttaa oppimaan innostavasti ja syvällisesti. Digitalisaatio ei ole opetusmenetelmä. Opetusmenetelmiin digitalisaatio voisi toki vaikuttaa nykyistä paljon enemmän, vaikkapa oppijalähtöisyyden lisääntymiseen.

Mutta. Kirjoituksessa oli muutama kiintoisa piirre, jotka liittyvät yhteisöllisyyteen koulussa.
Kirjoittajat toteavat: " Suomalainen opettaja on akateemisesti koulutettu itsenäinen toimija, johon luotetaan. Siksi meidän tulisi kunnioittaa opettajan itsenäistä pedagogista päätöksentekoa, jonka perusteella hän käyttää tai on käyttämättä tieto- ja viestintätekniikkaa osana opetusta. Opetuksen tasokkuus ei ole kiinni ensisijaisesti opettajien tieto- ja viestintäteknisestä osaamisesta. On mahdollista, että tekniikka voi joskus jopa haitata oppimista."
Tähän on todettava että opettajan ei tarvitse kovin paljon osatakaan tekniikkaa, vaan ymmärtää mitä hyötyä uudesta tekniikasta voisi opppimiselle olla. Tekniikka haittaa oppimista, jos sen käyttö ei ole pedagogisesti perusteltua tai siihen liittyvä opetuksen järjestämisen osaaminen ei ole tarkoituksenmukaista.
Eniten kiinnitin huomiota kuitenkin tuohon ilmaisuun itsenäinen. Varmaankin kirjoituksessa haettiin puolustusta opettajan vapaudelle päättää opetuksen menetelmisä ja välineistä. Tuntuu kuitenkin että se on joskus oikeus, joka on ensi sijassa  opettajan (ei oppilaan) etu.
Tässä on kyse yhteisöllisyydestä. Opettajien pitäisi työyhteisöissään rakentaa oppivia yhteisöjä. Oppilaalle ei aukea yhtenäinen opinpolku, jos yksittäisten opettajien oppiminäkemykset ja opetusratkaisut ovat kovin erilaisia. Jokainen opettaja ei voi enää päättää ihan kaikesta opetuksessaan, ei varsinkaan uuden opetussuunnitelman viitoittaman yhteistyötarpeen takia. Itsenäinen toimija opettaja kyllä on edelleen monella tavalla, yhteistyötä ja yhteisiä sopimuksia tarvitaan silti  kouluissa yhä enemmän. Opetustyötä ohjataan sitä paitsi niin opetussuunnitelman kuin kunnan omien linjausten mukaan. Pelkästään itsenäisyyttä korostamalla ei saada aikaan opetuksen yhdessä kehittämistä. Oman kokemukseni mukaan yksin kehittyminen on hidasta. Reflektointi ja vertaispalaute ovat kehittymisen kiihdyttäjiä. Opettajan, jo kenenkään, on hyvä olla elinikäisen oppimisen polulla, mielellään yhdessä työtoveriensa kanssa.

Kirjoittajat toteavat myös:" Emme kyseenalaista tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koulutuksessa, mutta kritisoimme sen pitämistä ainoana vaihtoehtona." Tässä kohdin on joko suuri väärinymmärrys tai tarve polarisoida keskustelua. Ongelma Suomessa on ollut, että meillä tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään kovin vähän verrattuna muuhun Eurooppaan. Käytön määrä ei tietenkään kerro opetuksen laadusta, mutta varmaan runsas tvt:an käyttö edistää myös hyviä opetuskäytäntöjä. Meillä on syytä olla uteliaampia digitekniikan mahdollisuuksista. Toistaiseksi en ole kuullut, että tvt olisi ainoa vaihtoehto opettaa, pikemminkin joskus päinvastaista kuulee.

Kenen koulu? Lainaus kirjoituksesta: "Onneksi tieto- ja viestintätekniikan käyttöä kouluissamme on kehitetty myös opettajien ja rehtoreiden tarpeiden pohjalta." Ehkä nyt luen yksittäistä tekstiä hiukan vinosta, sori siitä. Äkkiä luettuna tämän voi ymmärtää siten, että koulua tulee kehittää opettajien ja rehtoreiden tarpeiden pohjalta. Ehkä hiukan niinkin, mutta koulut ovat olemassa opiskelijoita varten. Lapset ja nuoret tarvitsevat eväitä tulevaisuudessa selviämiseen, sehän on koulun ainoa tehtävä. Koulua kehitetään siten oppijoidensa tarpeiden mukaan. Tulevaisuuteen on vaikea nähdä ja siksi kehitämme koulutusta valistuneiden arvausten perusteella. Tähän tarvitaan huippuosaajia, heitä joiden lausuntoihin uuden opetussuunnitelmankin perusteet nojaavat. Yksittäinen opettaja, koulu tai kuntakaan ei voi ohittaa tämän asiantuntijajoukon päätelmiä. Digitalisaatio tulee kouluihin, vaikka väkisin.


Ei kommentteja: